Niin, LC Canen on nyt loppu. :(

Teitä varmasti ärsyttää kun aloitan aina vain uuden LC:n... Mutta se johtuu tietokoneestani. Simsiini tulee vain niin usein jotain vikaa, eikä LC-naapurustoni toimi. ;_;

Caneniin on tulossa silti vielä yksi osa lähiaikoina! ...Kai.

Uusi LC Tower on viimeinen LC-yritykseni vähän aikaan. Toivottavasti jatkatte uuden LC:ni seuraamista.

Kiitän kaikkia kävijöitä. <3

LC Tower

LEO

Hei! Muistattehan minut? Totta kai muistatte. Olen siis Leo Canen, perheeni nuorin lapsi. Saavuin juuri taksilla tänne yliopistolle, vaikka äitini Scarlett ei olisi halunnut minun lähtevän. Uskon, että opiskelu on varmasti hauskaa! Toivottavasti opintoni alkavat sujumaan hyvin.

Valitsin sopivan huoneen itselleni asuntolasta. Huoneessa oli tietokone ja sänky. Ne riittivät minulle mainiosti. Minulla ei ole vielä tyttöystävää, mutta olenhan vasta kahdeksantoista, ja olen sitä mieltä että on järkevää ensin suorittaa yliopisto kunnialla loppuun ennen kuin hankkii tyttöystävän. Mutta voinhan löytää jonkun kivan tytön täältä.

Valitsin pääaineekseni filosofian! Se on mielestäni kiintoisaa. Aloin opiskella, ja parin viikon kuluttua tulostani sainkin jo muutaman kaverin. Opettajatkin alkoivat pitää minusta, sillä olin ahkera lukemaan tentteihin ja kuuntelin luennoilla tarkkaavaisesti. Nyt en voi kirjoittaa itsestäni enempää, sillä huomenna on ensimmäisen vuoden loppukoe ja haluan saada siitä hyvän numeron!

 

WILL

Terve, olen Will Canen. Suurin osa varmaankin heti tunnisti minut. Olen nyt muuttanut yliopistosta aivan omaan asuntoon. Asuntoni sijainti on rauhallinen, ja se on hyvä asia, sillä minä ja tuleva vaimoni aiomme hankkia paljon koiria! Meillä onkin jo kaksi koiraa.

Tällainen on taloni. Melko pieni, mutta juuri sopiva minulle, Siljalle, Goldille ja Bronzelle. Ensi kesänä minä ja Silja ehkä maalaamme talomme vaaleansiniseksi, sillä se on Siljan lempiväri.

Tajusittekin varmaan jo, että Silja Rose on tuleva vaimoni? Tutustuimme vuosi sitten kaupungilla. Aiomme mennä naimisiin pian! Silja on todella eläinrakas, varsinkin koirista hän pitää.

Koiratkin on hyvä esitellä! Tässä siis Gold ja Bronze. Gold on narttu ja Bronze uros. Koirat tunnistaa vain siitä, että Bronzella on tummanruskeat täplät silmien päällä ja yksi tassukin on tummanruskea. Goldilla sen sijaan on kullankeltaiset täplät ja yksi tassu on keltainen.

Eräänä päivänä sitten päätimme mennä naimisiin, minä ja Silja siis. Otin Siljan sukunimen, joten minusta tuli Will Rose.

Häävieraita ei ollut... Ellei siis Goldia ja Bronzea lasketa.

Tietämättämme Gold oli alkanut odottaa koiranpentuja, ja pian niiden oli aika syntyä.

Ensimmäinen pentu... Iron. Uros. (kuva kadoksissa) Toinen pentu... Copper. Narttu.

Kolmas pentu... Tina. Narttu.

Gold ja Bronze olivat niin iloisia pentujen syntymästä, että ne päättivät mennä kaivamaan takapihalle kuoppia. Hupinsa kullakin.

Sitä iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun Bronze lähti töihin.

Myös tällainen suuri, valkoinen koira tuli huolehtimaan pennuista.

Tässä vielä koko kolmikko: Copper, Iron ja Tina. Myös minä ja Silja saimme kaksi lasta, jotka nimesimme Wilhelmiksi ja Williamiksi. Heistä minulla ei kuitenkaan ole kuvaa.

 

AMY

Hei, olen Amy, perheen ainoa tyttö. Muutin asuntolastamme tänne melko kauas lapsuudenkodistani Joonatanin kanssa.

Tässä minä ja Joonatan olemme. Rakastamme toisiamme, ja haluaisimme ainakin pari lasta. Pidämme myös molemmat koirista.

Ja tämä on meidän upea talomme! Tämä ei ollut kovinkaan kallis, mutta ihan hienoltahan se näyttää. Eikö? Oletteko samaa mieltä? Tämä on juuri sopiva paikka minulle ja Joonatanille. Ja tuleville lapsillemme ja lemmikeillemme...

Valitettavasti talossamme on yksi huono asia: torakat. Onneksi rohkea Joonatanini uskaltaa pelottomasti myrkyttää tuholaiset!

Olimme ensin vasta kihloissa, mutta noin vuosi sitten menimme naimisiin.

Kolmen kuukauden kuluttua siitä huomasin että olen raskaana. Minä ja Joonatan olimme todella onnellisia. Nyt saisimme oman lapsen!

Raskausaikanani en keksinyt muuta tekemistä kuin lukeminen. Opiskelin ahkerasti, ja pian sain aivan kaikki taitoni parhaaseen mahdolliseen!

Pian vauva syntyi! Tyttöhän se, tumma iho ja ruskeat hiukset sekä vihreät silmät. Annoin esikoiseni nimeksi Emmy.

Otimme myös ihanan Viksu-nimisen koiran! Katsokaa, miten söpö se on! Kuten huomaatte, olen jälleen raskaana. Saisimme uuden pienokaisen!

Pian olikin Emmymme aika kasvaa. Tytöstä tuli tämän näköinen. Ei hullumpi!

Puolen vuoden kuluttua lapsemme syntyi (tyttö taas, nimeltään Emily!), ja päätimme ottaa perhepotretin. Tässä siis minä, Emily, Joonatan, Viksu ja Emmy. Olemme todella onnellinen perhe!

 

ALEX

Moi, tässähän minä! Miten menee? Olette varmaankin ihmetelleet mitä minulle kuuluu. No, asun nyt tällaisessa kivassa pikku talossa yksinäni.

Taisin unohtaa mainita, että takapihalla on pieni mutta syvä lampi! Kalastelen sieltä usein. Omistan jo kalastamisen pronssisen ansiomerkin!

Vaikka asun yksin, ei se tarkoita sitä ettei minulla olisi ketään rakastettua! Tässä on Doris. Kutsuin hänet kylään jotta voisin kysyä tärkeää asiaa häneltä.

Nimittäin sitä, tuleeko hän vaimokseni! Vastaus oli tietysti kyllä, eihän kukaan voi vastustaa viehätysvoimaani.

Menimme heti myös naimisiin ilman juhlia. Kuka juhlia muka kaipaa?

Kalastin ahkerasti ja valmistin kalasta herkullista ruokaa. Kalaruoka on ehdotonta lemppariani, ja Doriskin pitää siitä.

Kalastus on hauskinta, kun ei tarvitse kalastaa yksin. Minulla on jo hopeinen ansiomerkki.

"Alex! Katso! Ihanaa!" Doris kiljui minulle yhtäkkiä.

"Niin onkin, sain vihdoin kalastettua kultalohen!" itsekin innostuin. Sitten vasta huomasin, että Doris oli raskaana. Halasin vaimoani onnellisena.

Kuukausien kuluttua Doris synnytti, ja tuloksena oli kaksi suloista tyttöä! Bella ja Cecil. Huomatkaa muuten Doriksen uudistunut hiustyyli! Minä itse ehdotin tuota kampausta. Nyt minulla on ikioma perhe.

"Kyllä! Aion lähteä juuri tänään yliopistolle! Tulisitteko hakemaan minut?" Leo puhui puhelimeen ja kertoi osoitteensa. Scarlett-äiti kuunteli vieressä huolestuneena. "Pärjäätkö sinä, kun joudut asumaan yksin?" hän kysyi. "Äiti! Olen kahdeksantoista, okei? Haluan jo opiskelemaan!" Leo huusi ja pyöritteli silmiään. "No, tee mitä haluat..." Scarlett myöntyi.

"Näkemiin, Leo!" kaikki huudahtelivat. "Troylla, Amylla, Willilla ja Alexilla oli sentään toisensa... Mutta Leo lähtee yliopistolle yksin!" Scarlett mumisi itkuisella äänellä. "Kyllä hän pärjää", Troy vakuutti. "Onhan hän viettänyt lapsuutensakin ilman sisaruksia." "Sehän minua tässä surettaakin!" Scarlett itki. "Hän olisi tarvinnut leikkikaverin!"

Vaikka yksi lapsi pois kotoa lähtikin, pikku Aronissa riitti kuitenkin hoitamista, tietysti. Nytkin napero oli nukahtanut lattialle kun kaikki olivat menneet pihalle katsomaan Leon lähtöä. "Mikteivät ne halua enää pitää minutta huolta?" Aron oli vihaisesti todennut leikkiksylofonilleen ennen nukahtamista.

Pian Emmi kuitenkin huomasi lattialla nukkuvan Aronin ja nosti pojan syliinsä. "Nyt sinä pääset pinnasänkyyn nukkumaan", Emmi puhui väsyneelle Aronille. "Kohta Aurorakin saa oman huoneen, eikö olekin kivaa?"

Seuraavana päivänä Auroran oma huone oli kokonaan valmis. "Katto äiti! Tuo on vielä pienempi kuin minä! Minä olen jo ito poika!" Aron hehkutti Emmille ihmetellessään pikkusiskoaan. "Niinpä taidat olla, kultaseni", Emmi hymyili ja nosti Auroran kehtoon ja Aronin syliinsä.

Antto päätti korjata tietokoneen. Mikäs siinä, hänellä mekaniikkapisteet ovat huipussaan, joten tietokone tuli entistä ehommaksi. Nyt kun Antto sattui istumaan siinä tietokonetuolilla, hän päätti alkaa pelata pelejä. "Siitäs sait, avaruusörkki!"

"Höh, ruoat loppu! Mitä minä nyt teen?" Emmi huokaisi nälkäisenä. Sitten hän muisti, että melko lähellä sijaitseva ruokakauppa toi pienellä lisämaksulla ruokaostokset kotiin! Samallahan voisi katsella seuraaville perijöille puolisoa, jos lähetti olisi kaunis tai komea...

"Kiitos vain!" Emmi hymyili ja yritti katsoa, olisiko ruokalähetti sopiva mies jollekulle perijälle. Mutta ei, hänhän oli ruma kuin mikä eikä ollut lainkaan ammatistaan kiinnostunut, tai ainakaan ei näyttänyt siltä. "Tuollainen ei mitään juomarahoja ansaitse!" Emmi ajatteli ja vei ruoat jääkaappiin.

"Mitä...? Olenko taas raskaana?" Emmi kauhistui eräänä sateisena yönä. Pisaroiden ropistessa peltikattoa vasten Emmi mietti, miten hän, Troy, Antto ja Scarlett jaksaisivat huolehtia kolmesta lapsesta kun oli niitä työasioitakin? Huokaisten Emmi kävi uudestaan nukkumaan.

Kolme kuukautta kului nopeasti, ja Emmi tajusi että vauva syntyisi pian. Oli aika alkaa miettiä vauvalle nimeä. A:lla sen pitäisi alkaa, aivan kuin Aronin ja Aurorankin nimet alkavat.

Pian koittivatkin Auroran kolmevuotissynttärit! Millainenkohan taapero hänestä kasvaa?

Tällainen.

Aurorasta tuli oikein suloinen! Hänelle leikattiin tasaisen siisti polkkatukkakampaus.

Antto - vastahakoisesti tosin - opetti Auroralle pottailun taidon.

Ja kävelynkin siinä samassa.

Pottailu ja kävely olivat helposti opittavissa, mutta puhumisesta ei aluksi meinannut tulla mitään.

Totta kai Antto piti lapsenlapsestaan - työkiireet vain haittasivat.

Ei Antto tietenkään ollut ainoa, joka Auroraa hoiti. Myös Troy piti hyvää huolta tyttärestään.

Eräänä päivänä Emmi tunsi, että synnytyksen aika koittaisi juuri sinä iltana! Kohta Aronille ja Auroralle olikin jo syntynyt pikkusisko, vihreillä silmillä ja vaaleilla hiuksilla varustettuna. Onnellisena Emmi nimesi pienokaisensa Arieliksi.

Kaikki hullaantuivat Arieliin tämän katsellessa kirkkailla, smaragdinvihreillä silmillään perhettään. Ariel sai oman huoneenkin, totta kai. 

 Ja kohta koitti myös Aronin kasvun aika. "Onko pakko katvaa kun vätyttää näin paljon?" Aron hieroi silmiään.

"Jes! Musta kasvoi iso poika! Mä pääsen kouluun ja mä voin tehdä kaikkee kivaa! Miksen mä aikasemmin voinu kasvaa?" olivat Aronin ensimmäiset lauseet kouluikäisenä.

Antto oli hankkinut pojanpojalleen uudet huonekalut. "Yläfemma, ukki!" Aron nauroi huoneessaan hienojen huonekalujen keskellä.

Aron rakasti taulujen maalailua. "Tästä tulee mestariteos, ihan varmasti!" poika päätti.

Pian oli ensimmäisen koulupäivän aika. Aronia jännitti mutta rohkeasti poika astui koulubussiin. Hän tervehti kuljettajaakin, joka mumisi jotain epäselvää vastaukseksi. Aron etsi itselleen vapaan paikan mahdollisimman edestä.

"Kohta sinäkään et enää ole niin pikkuinen, sillä kasvat ihan pian taaperoksi..." Emmi puhui kuopukselleen.

Niinpä huomenna oli tuplasynttäreitten aika. Auroran oli aika kasvaa lapseksi ja Arielin sen sijaan taaperoksi. Tässä Aurora kasvaneena. Kuvittelenko vain, vai näyttääkö hän teidänkin mielestänne vähän pojalta? :P

Ja tässä kasvanut Ariel. Katsokaa, mikä söpöliini! <3 Awws, täydelliset kasvonpiirteet! Tyttö näyttää perineen pelkästään hyviä geenejä. Siis ainakin minun mielestäni, mitä mieltä te olette?

Mutta juuri kun Emmi oli menossa maistamaan kakkua, hänen mahansa pomppasi. "Olen raskaana! Ei taas!"

Ariel ihmettelee maailman... ihmeitä (:D) uudessa mekossaan.

Kun Aurora sai hieman ripsiväriä ja uudistuneet hiukset, ei hän enää niin pojalta näyttänytkään. Ihan kivannäköinen, eikö?

Aronista ja Aurorasta tuli heti ystäviä. "Tosi siistiä kun sä kasvoit", Aron virkkoi. "Niin on, nyt me voidaan leikkiä kaikkee hauskaa!" Aurora innostui. "Niin voidaan. Odota siinä hetki", Aron komensi ja ryntäsi toiseen huoneeseen. Kohta hän palasi kädet selän takana. "Mehän voitaisiin aloittaa vaikka tyynysodalla?" poika kysyi ja läimäytti siskoaan tyynyllä kasvoihin. "Aha, okei! Oota säkin hetki!" Aurora virnisti ja haki itselleen tyynyn.

Aron ja Aurora eivät ikinä riidelleet, kuten yleensä sisarukset tekivät. He olivat ystävällisiä toisilleen ikään kuin he eivät olisi olleet sisko ja veli vaan parhaat kaverukset. "Mitä nyt leikitään?" Aron kysyi. Aurora mietti ja otti pari askelta taaksepäin. "Hippaa! Sä oot!"

Kun jompikumpi väsyi juoksemiseen, he keksivät uuden leikin, tässä tapauksessa rallattelun.

Eräänä aamuna Aurora meni syömään aamupalaksi sipsejä. Scarlett huomasi tämän ja kauhistui.

Scarlett valmisti omasta mielestään terveellistä aamupalaa ja käski Aronin ja Auroran syömään. "Älkää enää ikinä syökö sipsejä aamupalaksi! Kannattaa ennemmin syödä jotakin terveellistä", hän selitti. Pannukakuthan ovat todella terveellisiä, eikö niin? -_-

Ariel oli rauhallinen taapero. Tässä hän soittelee ksylofonia huoneessaan.

Soittamiselle tuli kuitenkin pian loppu, sillä Scarlett tuli opettamaan lapsenlastaan kävelemään.

Ja puhumaan.

Ja taas syntymäpäivät! Huoh. Tällä kertaa Antto vanheni vanhukseksi.

Tämännäköinen hänestä tuli, kun hiustyyliä hiukkasen muutettiin. Ei muuttunut hirveästi.

Ja heti kasvettuaan Antto nappasi puhelimen käteensä ja jäi eläkkeelle.

"Haluan siis jäädä eläkkeelle. 60-vuotias. Miten se tähän liittyy?" Scarlett puhui puhelimeen. Hän oli odottanut päivää, milloin olisivat Anton syntymäpäivät. Sinä päivänä Scarlett oli päättänyt jäävänsä eläkkeelle.

Koska Scarlett oli nyt eläkkeellä, hän pystyi kokkaamaan paljon. Erityisen paljon hän valmisti juustoleipiä. Hm...

Emmin maha kasvoi jälleen.

Seuraavana päivänä Emmi jutteli Auroralle: "Vaihda vaatteet! Lähdemme nyt Stadiin." "Stadiin? En olekaan ennen ollut siellä", Aurora innostui. "Kerta se on ensimmäinenkin", Emmi virnisti. "Ketkä kaikki meidän perheestä sinne lähtee?" Aurora kysyi vielä. "Minä, isäsi, Aron ja sinä. Isovanhemmat varmaan voivat jäädä vahtimaan Arielia."

Kohta lapset kävelivät innoissaan autoa kohti.

"Turvavyöt kiinni!" Troy huusi etupenkiltä ja laittoi sen jälkeen radion päälle. "Tämä perhe lähtee nyt Stadiin!" "Me päästään Stadiin, me päästään Stadiin..." Aron ja Aurora lallattelivat takapenkillä.

Tällaiseen shoppailupaikkaan perhe saapui. Aron ja Aurora innostuivat ja juoksivat heti katsomaan mitä kaupoissa myytiin.

"Hmm... Taidan ottaa tämän. Ja ehkä tuonkin. Ja..." Troy mietti itsekseen. Hänestä paljastuikin oikea himoshoppaaja, näköjään.

"Vielä tällainen."

"Ja tällainen."

Emmi sen sijaan osti vaatekaupasta ison kasan vaatteita. "Pari asua jokaiselle ikävaiheelle", hän oli ajatellut. Niinpä Emmin mukaan tarttui ainakin kymmenen asua.

Toki Aron ja Aurorakin löysivät itselleen tekemistä.

He pelasivat kolikkopelejä! Eivätkö ne olekaan K-15?

"Otan nämä!" Troy sanoi myyjälle hymyillen. "Selvä. Tuhat simoleonia", myyjä vastasi.

Joskushan kaupungiltakin oli lähdettävä, vaikka lapset olisivat halunneet jäädä. Mutta kello oli jo 18, ja oli sopiva aika lähteä kotiin.

Aurora innostui tietokonepelistä, minkä Troy oli ostanut.

Troysta puheen ollen: tämä oli antamassa juuri Aronille lahjaksi pelikonsolia, jonka oli myöskin ostanut. Mutta ei kai sitä lahjapakettiin olisi tarvinnut laittaa?

Ja oli Troylla lahja myös Auroralle. MP 3 -soitin!

Kohta olivatkin taas synttärit. Arielin tällä kertaa. Katsokaa miten kaunis hänestä kasvoi!

Ja kaiken tuon hässäkän keskellä Emmi päätti synnyttää. Jippii.

Tyttö jälleen. "Oletpa sinä söpö!" Emmi halasi lastaan. "Sinun nimesi saa olla Annamarie." Ruskeat hiukset, vihreät silmät, vaalea iho.

Koko perhe riensi katsomaan uutta tulokasta. "Oiih, ihana!" oli Auroran kommentti. "Harmi ettei se ole poika", Aron mumisi. "Mikä sen nimi on? Mitä se syö?" kyseli Ariel. "Niin tosiaan, minkä niminen hän on?" Scarlett ja Antto kysyivät. "Ajattelin nimetä tytön Annamarieksi", Emmi ehdotti vilkaisten Troyta. "Annamarie? Se on hyvä nimi. Minulle se kelpaa", Troy nyökkäsi. "Tule isin sylkkyyn, Annamarie!" Emmi ojensi vauvan hymyillen autuaasti Troylle.

Annamariellekin toki rakennettiin oma seeprakuvioinen mustavalkoinen huone.

Mutta viikon kuluttua Aron päätti...

...hypähtää teiniksi. Ihan komea, mutta miksei pojalla ole ylähuulta lainkaan? Nooh, ei hän nyt kuitenkaan ruma ole.

Seuraavina päivinä Antto alkoi voida huonosti. Scarlett oli huolestunut, muttei osannut tehdä asialle mitään.

Niinpä tapahtui se, mitä kaikki eniten olivat pelänneet. Antto kuoli. Hän oli saanut oudon sairaskohtauksen, jonka seurauksena oli tämä.

Viikatemieskin saapui paikalle. "Älä vie Anttoa, hän on minua nuorempi! Vie minut mieluummin!" Scarlett itki. Viikatemies huokaisi. "Aina tämä sama tarina. Hän pääsee Taivaaseen ja hänellä on siellä hyvä olla. Kaikki lähtevät täältä joskus ja blaa blaa blaa..." Viikatemies selitti tylsistyneenä.

Niinpä Antto pääsi Taivaaseen. "Scarlett, muuten", Viikatemies sanoi ennen lähtöään. "N-niin?" Scarlett kysyi. "Nähdään", Viikatemies sanoi ja Scarlett säpsähti.

"Miksi? Miksi näin piti käydä?" Aron itki.

"Miksi?" oli ainoa sana minkä Aurorakaan pystyi sanomaan. Hän itki lohduttomasti.

"Ukki... En oikein tuntenut sinua kunnolla... Mutta toivon... Että pääsit parempaan paikkaan", Ariel puhui haudalle seuraavana päivänä. Antto oli haudattu ja kauniita kukkia istutettu haudan eteen.

"Antto", Scarlett aloitti kastellessaan kukkia. "En unohda sinua koskaan."

Leo odotti aamulla jännittyneenä. Scarlett ja Antto eivät olleet kertoneet pojalle, kuka nelosista saapuukaan takaisin kotiin. Tilanne oli hiukan pelottava. Leo ei tiennyt, miltä hänen siskonsa ja veljensä näyttäisivät niin pitkän ajan jälkeen.

Antto sen sijaan siisti pihaa. Eihän olisi sopivaa, jos perijä saapuisi lapsuudenkotiinsa ja kaikkialla olisi koirien kaivamia kuoppia ja muita epäsiisteyksiä.

Iltapäivällä Leo meni innoissaan hyppelemään sängylle. Noin tunnin sisällä perijä saapuisi... ”Leo!” Scarlett huusi eteisestä. ”Taksi saapui pihaan!” Leo innostui ja ryntäsi ulos. Tosiaan, keltainen taksi kaarsi kohti Caneneiden pihaa.

Ja tässä perijä, vanhin lapsista, Troy! ”Troy-veli!” Leo huudahti innoissaan. ”Kiva nähdä teitä kaikkia”, Troy sanoi hymyillen.

”Sinusta tulee hyvä perijä!” Scarlett huusi ja halasi poikaansa Emmin ja Scarlettin kätellessä toisiaan. ”Onko tuo Emmi?”

”On hän”, Troy vastasi. ”Minusta on mahtavaa, kun minut valittiin perijäksi!”

”Hauska tutustua, Emmi”, Scarlett hymyili. ”Samat sanat”, Emmi vastasi hiukan ujosti. ”Sinusta tulee varmasti hyvä vaimo Troylle”, Scarlett kehui. ”A-ai... Kiitos”, Emmi kiitti.

Leoa ei jaksanut enempää kiinnostaa; olihan hän jo nähnyt kuka perijäksi oltiin valittu. Tylsistyneenä poika käveli tietokonepöydän ääreen pelaamaan pelejä.

Kun kuulumiset ynnä muut sellaiset oli vaihdettu, Troy meni kalastamaan pihan uudesta järvestä. Se oli hauskaa.

Vielä hauskempaa kalastaminen oli, kun Emmi tuli mukaan. ”Minusta kalat ovat ikään kuin rikollisia, ja me poliiseja jotka yrittävät ottaa niitä kiinni”, Emmi pohti. ”Hyvin ajateltu”, Troy nyökkäsi ja alkoi itsekin miettiä asiaa.

Leo seurasi perässä Scarlettin käskettyä hänen lopettamaan pelaamisen ja menemään isoveljensä luo. Ja hyvin kalastus sujuikin. ”Äiti voisi valmistaa tästä jättiahvenesta vaikka mitä herkkuja”, Leo ajatteli ja riensi viemään kalan jääkaappiin.

”Äiti, en minä ymmärrrä miten neliöjuuri lasketaan!” Leo marisi. ”Tuota noin, sehän lasketaan...” Scarlett mumisi tietämättömänä ja kysyi nopeasti Antolta apua. Onneksi Antto osasi auttaa ja Leo oppi laskemaan neliöjuuren.

Kympin todistus. Hienoa!

Kalastuksesta tuli Troyn uusi harrastus!

Emmi väsyi nopeasti, ja Troy alkoi olla siitä huolissaan. ”En kai minä voi olla raskaana?” Emmi ajatteli mielessään aina ennen kuin vaipui uneen.

Emmi oli ollut oikeassa. Maha pomppasi parin kuukauden kuluttua.

Kuultuaan asiasta Troy halusi heti naimisiin Emmin kanssa. Ja se sopi Emmille paremmin kuin hyvin.

”Kukas pikkuinen se siellä on? Kuka?” Troy höpötteli Emmin vatsalle. Emmi naurahti ja odotti jo innolla aikaa, kun pikkuinen olisi syntynyt.

Eräänä yönä Emmi ei saanut unta, joten hän laittoi itselleen ruokaa.

Hän käveli myös ulkona hetken aikaa.

”Toivottavasti saan nyt unen päästä kiinni”, Emmi huokaisi syvään vetäessään peiton uudelleen päällensä.

Mutta kauaa Emmi ei ehtinyt nukkua, sillä muutaman tunnin kuluttua koitti synnytyksen aika! ”APUAA!” Emmi kiljui.

Synnytys oli onneksi helppo, ja niinpä puolen tunnin kuluttua Emmi piteli käsissään pientä vaaleahiuksista poikavauvaa. ”Oii, olet tosi söpö”, Emmi leperteli. ”Mutta tarvitset nimen. Miten olisi... Aron?”

”Olenko minä jo setä?” Leo kauhistui nähdessään veljenpoikansa.

Troy oli onnellinen esikoisensa syntymästä. Hän tarjoutui vapaaehtoisesti hoitamaan Aronia. ”Syöpäs nyt tästä tuttipullosta Aron. Syö nyt...”

Vauvan hoitamisesta huolimatta Emmille jäi aikaa myös kotitöihin.

Scarlettkin oli toki onnellinen lapsenlapsestaan, mutta käytti aika paljon ajastaan kuntoiluun. ”Jee! Nyt kun minulla on hyvä kunto...”

”...voin valmistaa vaikka mitä herkkuruokia. Syömään!”

”Ihanaa ahventa, Scarlett”, Emmi kehui. ”Niinpä, äiti!” Troy yhtyi kehuihin. Anttokin nyökkäili suu täynnä ruokaa.

Tässä vielä hyvä kuva Aronista...

Emmi halusi blondiksi, joten hän värjäsi hiuksensa.

”Älkääs leikkikö ruoalla, lapset.”

Mutta jonkin ajan kuluttua koittikin suuri yllätys – Emmi oli taas raskaana.

Yhtäkkiä Leo tunsi, kuinka olisi aika hypätä seuraavaan ikävaiheeseen. ”Huippua!” poika huudahti ennen kasvuaan.

Valonvälkähdysten keskellä Leo kasvoi teiniksi.

Ei yhtään hassumman näköinen poika.

Oikea komistus muodonmuutoksen jälkeen! Mutta Leosta ei voi enää perijää tulla – onhan perijä jo päätetty ja poika on liian nuori.

Juuri kun Emmi oli vaihtamassa vaippoja Aronilta hän muisti esikoisensa syntymäpäivät. Ne olisivat huomenna!

Seuraavana päivänä koittivatkin Aronin synttärit.

Moni oli katsomassa tapausta.

Ja muodonmuutoksen jälkeen Aron näytti tältä. Suloinen poika!

”Böö! Setä tässä”, Leo yritti leikkiä Aronin kanssa. ”BYÄÄÄ”, Aron alkoi huutaa kunnes Emmi tuli ja kaappasi tämän syliinsä. Emmi katsahti Leoon joka kohautti olkapäitään.

Emmin maha pomppasi jo toisen kerran.

Oli aika oppia elämän tärkeät taidot. Tässä pottailu...

...kävely...

...puhumista unohtamatta.

Aron oli rauhallinen pikku taapero. Ei mitään kiirettä päästä pinnasängystä pois.

Antto hankki itselleen tyylikkäät aurinkolasit.

Scarlett joutui usein kylvettämään pojanpoikansa, kun Emmillä ja Troylla oli työkiireitä.

Ja eräänä päivänä uusi vauva päätti syntyä!

Kohta Caneneille oli syntynyt uusi vauva, tällä kertaa tyttö. Troy olisi halunnut tyttärensä nimeksi Tia, mutta Emmi selitti päättäväisesti vauvan nimeksi tulevan Aurora.

Tässä Aurorasta parempi kuva.

Scarlett ehti juuri sopivasti nähdä uuden lapsenlapsensa ennen kuolemaansa... No ei nyt sentään, vaan ennen...

...kasvuaan. Tämännäköinen vanhus Scarlettista tuli.

Ja hiustyylin hiukan muututtua Scarlett näytti tältä.

”Troy! Tule nyt alas sieltä sohvalta! Tuo on järjettömän lapsellista!” ”Mitä nyt, Emmi? Saa kai ihminen nyt pitää hauskaa”, Troy totesi ja jatkoi sohvalla hyppelyä. Emmi läimäytti käden otsaansa ja käveli pois huoneesta.

 

Siinä se... Kesti taas vähän aikaa, sori. :''D Latasin ennen tätä osaa korvaavat ihot, niin kuin jotkut saattoivat jo huomata... Toivottavasti piditte ja kommentoitte! :)

Tunnetteko häntä? Troy, kukas muukaan! Juuri yliopistolle saapuneena.

Entäs hän? Alex.

Tämä on sitten tietysti Will.

Ja tämä Amy.

Mutta keitäs nämä ovat? No, Amy ja hänen rakastettunsa Joonatan.

Joonatan uudisti heti tyyliään, ja tällainen komistus hänestä tuli.

Samoin teki myös Amy.

Troy valitsi pääaineekseen taideopin.

Amy sen sijaan kiinnostui teatteritaiteesta.

Willin alaa oli filosofia... Kai.

Ja Alex otti valtio-opin, luulisin.

En muista, minkä pääaineen Joonatan valitsi, mutta ei kai se kovin montaa kiinnostakaan. Vai? :3

Yliopistoelämä ei ollut mitenkään helppoa. Troy kirjoitti kuitenkin paljon esseitä ja kuunteli tarkasti luennoilla saadakseen hyvän numeron.

Välillä poika, tai no, nuori mies siirtyi pihalle kirjoittelemaan esseitään. Raittiissa ilmassa oli paljon mukavampaa.

Häiritsevät cheerleaderit eivät yhtään helpottaneet opiskeluja. Amy hääti naisen pois tontilta, mutta joka päivä hän ilmaantui uudelleen Amyn kielloista välittämättä.

Amykin opiskeli ahkerasti, mutta vapaa-ajallaan hän kirjoitti romaaneja. Tässä hän lukee omaa kirjoittamaansa scifiromaania.

Ja oli hänellä aikaa siivotakin. Asunto pysyi puhtaana Amyn siivoustaitojen ansiosta.

Ensimmäinen vuosi oli kulunut! Muut valmistuivat keskiarvolla 5,0, mutta Will sai vain 3,7. Hyi hyi Will, olisi kannattanut kuunnella niillä luennoilla!

Syksy saapui. Ja sen mukana sade. Ja sen mukana lätäköt. Ja niiden mukana hauskanpito.

Eräänä viileänä syysiltana Troy tapasi tämännäköisen neitosen. ”Moi. Mikä sun nimi on?” Troy kysyi. ”Emmi”, tyttö sanoi ujosti. ”Minä olen Troy”, Troy esitteli itsensäkin.

”Tiedätkö”, Troy aloitti. ”Sinulla on kauneimmat silmät mitkä olen ikinä nähnyt.” Emmi katsoi Troyta onnellisena.

”Ja olet muutenkin kaunis”, Troy jatkoi pian.

Seuraavana päivänä Troy kutsui Emmin jälleen kylään. Awwwwss. <3

”Emmi, olemme tunteneet vasta hetken, mutta muuttaisitko silti tänne meille?” Troy kysyi. ”No tuota...” Emmi mumisi epäröiden. ”Kyllä se käy!” hän kuitenkin vastasi hetken kuluttua silmät sädehtien.

Ensin Emmi pääsi muodonmuutokseen. Tällainen hänestä kuoriutui. Ei hullumman näköinen, sanoisin.

Päivät kuluivat. Samassa asunnossa asui jo kuusi simiä ja elämä ei ollut niin rauhallista kuin aluksi. Tässä tappelevat Troy ja Alex.

Alex voitti. Älä välitä, Troy, ei se ole niin vakav...

Tai sitten on. Troy juoksi ulos ja alkoi polkea kuntopyörää hullun lailla. Hän aikoisi vielä voittaa pikkuveljensä.

Ja niin kävikin.

Veljesten suhde ei tuntunut parantuvan. Alex suuttui aivan liikaa siitä, että Troy oli voittanut hänet. Alex oli koko ajan tönimässä Troyta tai tappelemassa tämän kanssa.

Huoh... Myös Joonatan ja Emmi näyttävät vihaavan toisiaan. Kumpi voittaa?

Kas, Emmi! Kyllä simnaisetkin osaavat taistella.

Emmi ei kestänyt sitä, että Joonatan oli koko ajan haastamassa riitaa. Hän olisi halunnut keskeyttää opintonsa.

Amylla olivat samat ajatukset mielessä. Hän ja Joonatan olivat päättäneet muuttaa yhdessä pois mahdollisimman pian! Ikkunoita pestessäänkin hän ajatteli itseään, Joonatania ja kahta suloista vauvaa. Amy halusi nimittäin kaksi lasta, eikä yhtään enempää eikä vähempää.

Troy päätti kutsua perheensä, Scarlettin, Anton ja Leon kylään. Olihan kulunut jo puolitoista vuotta edellisestä tapaamisesta. ”Troy! Ihana nähdä sinua!” Scarlett huudahti halatessaan poikaansa. ”Ja niin teitä muitakin!” Scarlett jatkoi nopeasti ja lähti halaamaan Amya, Alexia ja Willia. Mutta sitä ennen hän kuiskasi Troyn korvaan sanat ”sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä perijäksi”.

 ”Kiva nähdä taas, Leo! Siitä onkin kauan kun viimeksi näimme”, Troy nauroi keinuttaessaan pikkuveljeään ympäriinsä. (Amya ei näytä kiinnostavan.)

”Miten menee, poika?” Antto kysyi. ”Hyvin, minun keskiarvoni on 5”, Troy rehvasteli.

Parin päivän kuluttua Troy ei enää jaksanut odottaa. ”Emmi, tuletko vaimokseni?” hän kysyi ojentaen jättimäisen timanttisormuksen rakastetulleen. ”Troy... Tietysti!” Emmi vastasi onnen kyyneleet silmissään.

Amy seurasi isoveljensä esimerkkiä, ja kosi Joonatania. Joonatan suostui, tietysti.

PERIJÄ-ÄÄNESTYS
Äänestäkäähän suosikkianne. :)
HUOM!: Äänestys päättyy maanantaina 4.5. klo 19.00. (Äänestysaikaa ei ole siksi paljon, koska minulla on tiistaisin hyvää aikaa pelailla Simsiä kun taas loppuviikko onkin jo aika kiireinen. Jos perijä olisi jo tiistaihin mennessä selvillä, pääsisin pelaamaan ja uusi osa tulisi nopeammin.)

Nautintotavoitteinen Alex Canen.

Mammonatavoitteinen Amy Canen.

Nautintotavoitteinen Troy Canen.

Romantiikkatavoitteinen Will Canen.

Toivottavasti hekin, jotka eivät yleensä kommentoi, kertoisivat mielipiteensä. :)